Pakohuonepelaaminen on taito, joka kehittyy vähitellen kokemuksen kautta. Konkari osaa aloittelijaa helpommin suodattaa huoneen rekvisiitasta oleellisen tiedon. Hänellä on myös pelisilmää sille, millaista informaatiota pelissä etenemiseen tarvitaan ja mitä tehdä pelin esineillä. Silti pelaamiseen liittyy myös asioita, joihin vinkkilistasta voi olla apua. Tässä meidän listamme.
Omat parhaat pelikokemukseni olen saanut jo aikuisten lasteni ja heidän puolisoidensa kanssa. Ryhmäkoko on vaihdellut neljästä kuuteen. Sellaisella porukalla jokaiselle on yleensä jotakin tekemistä eikä mitään jää huomaamatta siksi, että ihmiset olisivat toistensa tiellä. Kun jokainen tuo peliin oman näkökulmansa ja osaamisensa, joku aina keksii ratkaisun tai selviää näppäryyshaasteesta. Lisäksi, kun pelaajia on enemmän kuin kaksi, jengi voi jakautua omiin tehtäviinsä eri puolille huonetta. Kahden hengen ryhmäkin toimii, mutta silloin peli jää helpommin kesken. Kaikkea ei vaan ehdi kaksi päätä ratkaista. Toisaalta hauskaa on ollut silloinkin, kun emme ole päässeet annetussa ajassa loppuun asti.
Pakohuonepeli on hyvä aloittaa huoneen havainnoimisesta ja tutkimisesta. Mitä kuulet, tunnet ja näet? Ehkä saatat haistaakin jotain?
Näkyykö lukkoja? Tarvitaanko niiden avaamiseen avainta, numeroita tai kirjaimia - ja montako? Entä löytyykö paikkoja, jotka näyttävät siltä, että niihin voisi laittaa jonkin esineen? Onko huoneessa kaappeja, laatikoita, vaatteita tms., joiden sisällä voisi olla jotain? Mitä huoneen seinillä ja lattiassa on?
Kun löydät jotain, tietoa ei kannata pitää itsellä, vaan viestiä siitä ääneen muille. Jos sinä olet löytänyt lukon, johon tarvitaan kolme numeroa, joku toinen on saattanut jo hoksata, mistä ne kolme numeroa saadaan. Tai jos olet löytänyt esineen, joku toinen ehkä jo tietää, mihin sitä voisi käyttää.
Ääneen ajattelu saattaa selkiyttää omaa ajatteluasi, mutta kertoo myös tiimillesi, mitä olet puntaroimassa. Ehkä olet juuri keksinyt jotain, joka vie peliä eteenpäin.
Kun keksit mielestäsi mahdollisen ratkaisun, älä emmi, vaan testaa sitä! Jos oivalluksesi osoittautuukin vääräksi, voit kokeilla jotakin muuta. Mikään ei ole harmillisempaa kuin se, että pitkällisen junnaamisen jälkeen huomaakin, että ensiaavistus oli oikea.
Moni hylkää ensimmäisen ajatuksensa liian yksioikoisena eikä ehkä kehtaa tuoda sitä tiimilleen julki, mutta se saattaakin olla juuri oikea. Edellisiin kohtiin viitaten, kannattaa tuoda ekat älynväläyksensa julki, kokeilla niitä ensin ja kehittää vasta tarpeen vaatiessa mutkikkaampia ratkaisuja.
Pelissä kannattaa usein hyödyntää joukkovoimaa jakautumalla ja jakamalla tehtäviä. Sillä välin kuin pari pelaajaa keskittyy vaikka salakirjoituksen ratkaisuun, toiset voivat tutkia tai selvittää jotakin muuta.
Ryhmä, jossa jokaisella on aktiivinen rooli, kaikki viestivät toisilleen avoimesti ajatuksistaan ja löydöistään ja kannustavat toisiaan, on toimivin, ja sellaisessa on myös hauska pelata. Silloin ryhmä hyödyntää tehokkaasti kaikkien hoksottimia ja jokainen pysyy kärryillä siitä, missä mennään. Tällainen rento ryhmähenki edellyttää tietysti sitä, että ryhmässä on turvallista olla ja ääneen lausutut ajatukset otetaan avoimin mielin vastaan eikä kenenkään aivoituksia teilata. Myös yhteisten onnistumisten huomaaminen ja juhliminen on oivallista ryhmähengen nostattamista.
Vaikka edellisessä vinkissä kehotin työnjakoon, peleissä on myös hetkiä, jotka on hohdokkainta kokea kimpassa. Niitä kannattaa pitää silmällä ja huolehtia siitä, että kaikki pääsevät mukaan. Kukapa tahtoisi missata esimerkiksi uuden oven avautumisen ja pääsyn tutkimattomaan tilaan?
Tämä saattaa olla vinkeistä vaikein. Keskittyminen herpaantuu helposti, kun kaverit huikkailevat eri puolilta huonetta omia huomioitaan ja huoneessa on paljon rekvisiittaa, josta osa on tehtävien kannalta olennaista ja osa vain luomassa tunnelmaa ja ajankuvaa tai jopa vain tarkoituksellisesti harhauttamassa pelaajaa. Kannattaa kuitenkin yrittää pitää mieli tehtävässä, jota on parhaillaan työstämässä. Jatkuva tehtävästä toiseen poukkoilu kun syö kallista peliaikaa.
Toisaalta jos yksi tehtävä ei näytä etenevän, ei kannata jumittua siihen, vaan siirtyä tietoisesti toiseen tehtävään tai tutkailla ympäristöä vielä uudelleen. Saattaa esimerkiksi olla, että jotakin on jäänyt huomaamatta tai kenties ratkaisuun tarvitaan tietoa tai esineitä, jotka pelistä saadaan vasta myöhemmässä vaiheessa.
Pakohuonepeleihin liittyy muutama kirjoittamaton sääntö, joita useimmat pelisuunnittelijat noudattavat. Mainitsen tässä kaksi, joista aloittelijoille on todennäköisesti apua.
1. Pelin esineitä käytetään vain kerran. Eli jos olet jo käyttänyt jotakin esinettä jonkin tehtävän ratkaisuun, sitä ei enää tarvita.
2. Kaikki tehtävien ratkaisuun tarvittava tieto on huoneessa avoimesti esillä tai löydettävissä. Et tarvitse yleistietoa, eikä googlaamisesta ole apua tehtävien ratkaisemisessa.